Vuoden pelit 2016

Aika tiivistää vuosi 2016 suosikkipelieni muodossa! Jo ennen tätä merkintää olin yllättänyt siitä, miten paljon pelejä oikeastaan hankin ja pelasin tänä vuonna. Useampi suosittu uutuspeli päätyi omaan videopelirepertuaariin ja pelattua tuli myös viime vuonna julkaistuja tekeleitä.

Painopiste omissa valinnoissani oli tietenkin tarinalla. Napsin pelattavaksi useimmiten pelejä joiden tarinat herättivät trailereissa mielenkiintoa, ja tunsin luonnollisesti vetoa myös kauniisiin väreihin ja musiikkiin. Vuosi 2016 oli pelaaja-Evelle hyvin tyydyttävä, mielenkiintoinen, täynnä erikoisia, syvällisiä tarinoita ja hahmoja. Muutama pettymys luonnollisesti mahtui mukaan, mutta hyvät kokemukset onneksi peittosivat ne alleen mennen tullen. 

Omalla kohdallani Uncharted 4: A Thief's End oli vuoden odotetuimpia, ellei jopa odotetuin peli. Tähän päättyivät Nathan Draken hurjat seikkailut aarteiden perässä, joten totta kai odotukset olivat äärimmäisen korkealla. Viimeisessä Naten tähdittämässä Uncharted pelissä seikkaillaan maapallon eri kolkissa merirosvoaarteen perässä, kaikki muut mahdolliset spoilerit olin onneksi onnistunut välttämään ennen kuin pääsin itse peliä pelaamaan. Seikkailu osoittautui jokaisen odotuksen täyttäväksi tykitykseksi, jossa ei epäilty viittilöidä pelisarjan aiempien osien suuntaan. Sarjaa suuresti rakastavana nautin seikkailusta jokaista piirtoa myöten, mukana oli vanha tuttu päähenkilökaarti ja uusia tuttavuuksia, joista ainoita (hienoisia) pettymyksiä olivat pahikset. Peli oli sekä tarinallisesti, että pelillisesti ihastuttava elämys, jossa hengitys salpautui niin tapahtumien, visuaalisuuden ja musiikkien pettämättömällä yhteispelillä. Jo pelkästään tämän neljännen osan vuoksi voin lämpimästi suositella muutenkin loistavaa pelisarjaa jokaiselle hyvistä seikkailuista, historiasta ja mysteereistä nauttivalle. 

The Talos Principleä sivuttiinkin pelinä jo edellisessä merkinnässä, jossa ylistin pelin voimakasta, omaperäistä soundtrackia. Varasin pelin kirjastosta vuoden alkupuolella, arvaamatta yhtään millaiseen syvälliseen kokemukseen olin pistämässä päätäni. The Talos Principle käsittelee erilaisten ongelmaratkaisutehtävien kautta uskontoa ja uskomista, mikä ei välttämättä uskonnosta piittaamattomalle ja varsinkaan ateistille kuulosta ehkä houkuttelevalta. Siitä huolimatta suosittelen käymään käsiksi peliin, ennakkoluulottomasti ja mieli avoinna, sillä pelin tapa käsitellä uskontoa ja uskomista on kertakaikkiaan ainutlaatuinen. Aivot pääsevät vaikeutuvien ongelmaratkaisutehtävien lisäksi työskentelemään nimenomaan pelin keskeisen teeman parissa. The Talos Principle on vuoden suosikkikokemuksiani jo siitä syystä, että olen useasti läpipeluun jälkeen muistellut peliä ja sen herättämiä ajatuksia. Pelatkaa, kakkososan on vahvistettu olevan tekeillä!

Vuoden yllättäjä omalla kohdallani oli ehdottomasti Blizzardin Overwatch. Pelin ilmestyessä en oikeastaan ollut lainkaan innoissani, tiimissä pelaaminen ilman tarinaa ja ensimmäisen persoonan ammuskelu eivät säväyttäneet minua oikeastaan millään tavalla. Sattui kuitenkin eräänä kauniina päivänä niin, että peli oli alennuksessa 40 euron hintaan. Mielenkiintoisen näköinen hahmorepertuaari, kenttien viehättävät värit ja perustuminen eri maihin olivat nyt alkaneet kiinnostaa minua juuri sen verran, että menin sitten ja ostin pelin aika estottomasti. Kun löytyi vielä muutama kaveri, joiden kanssa sain peliä pelattua, huomasin yhtäkkiä miten hauskaa ja koukuttavaa ajanvietettä peli oikeastaan onkaan. En ole tutustunut peliin kilpailulliseen puoleen, enkä luultavasti aiokaan, mutta rento pelailu kavereiden kanssa ja toisinaan yksinäänkin on yllättävän hauskaa. Suosittelen hankkimaan pelin PS4:lle ihan vaan siksi että pääsen tekemään tiimityötä teidän kaikkien kanssa ja näyttämään, ettei mun jengin vahtivuorolla riehuta!

Tämä peli tuli oikeastaan hankittua vain sen takia, että se sattui olemaan Playstation + -jäsenille yksi kuukausittain vaihtuvista ilmaispeleistä. Olin aiemmin kuullut pelistä vain nimen ja katsonut pienen pätkän traileria, mutta pitkäksi aikaa se jäi sitten siihen. Everybody's Gone to the Rapture on oikeastaan jo vuonna 2015 ilmestynyt, mutta nimesin sen silti yhdeksi vuoden peleistäni. Vaikka peli on enemmänkin kävely tarinan läpi ja pelattavuus perustuu keräiltävien juttujen haalimiseen, oli kokonaisuus unohtumaton kokemus. Autiossa, loppunsa nähneessä englantilaisessa maalaiskylässä tallustaminen on aavemainen, musertavan surullinen kokemus. Pelissä tutustutaan useamman hahmon taustoihin, ammattimaisen ääninäyttelyn ja kauniin, melodisen musiikin siivittämänä. Erityisesti yksi hahmo on jäänyt vaivaamaan minua ja vieraillut jopa unissani, mikä yksin kertoo siitä, että peli todella jätti jälkensä ja siten ansaitsi paikkansa tässä listassa. Kunnollisen juoksukomennon puutteesta huolimatta suosittelen peliä kaikille hyvien, kauniiden tarinoiden ystäville. 

Julkistamisestaan saakka Giant Squidin Abzû oli hankintalistallani. Peli on suorastaan hämmentävän samankaltainen kuin thatgamecompany-yhtiön toteuttama Journey, mutta minullehan se vain sopi, Journey on nimittäin yksi suosikkipeleistäni kautta aikojen. Vedenalaiseen maailmaan ja sen mysteereihin tutustuva mystinen pikku sukeltajaolento on aivan yhtä hurmaava kuin Journeyn salaperäinen kaapuolento. Maailmat ovat täynnä kirkkaita värejä, pehmeistä voimakkaisiin ja pelkoa herättäviin. Pelaaja tutustuu matkallaan erilaisiin vedeneläviin, jo kadonneisiin ja yhä olemassa oleviin, samalla kun sanattomasti kerrotaan tarinaa ja murretaan myyttejä varsinkin eräästä eväkkäästä... hengästyttävän kauniin pelin musiikista vastaa Journeynkin parissa työskennellyt Austin Wintory, josta varmasti kirjoitan blogissa vielä myöhemmin. Abzûa voin oman kokemukseni perusteella suositella lääkkeeksi stressiin ja surufiiliksiin - peli on kaikessa kauneudessaan ja suloisuudessaan äärimmäisen terapeuttinen kokemus.

Löytyikö listalta jotain mikä meni hankittavien listalle? c;

Eve toivottaa railakasta uutta vuotta, vuonna 2017 tavataan taas pelien merkeissä!