sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Valot ja varjot osa I: Dear Esther

Moikka! Blogi on viettänyt pientä hiljaista jaksoa jonkin aikaa, mutta nyt ehdin vihdoin istua alas ja aloitella uutta, videopeligrafiikoita käsittelevää sarjaa. Sarjassa yritän käyttää pääosin itse ottamiani kuvakaappauksia videopeleistä, jotta grafiikoista syntyisi teille mahdollisimman monipuolinen kuva. Koska värit eivät kuitenkaan kuvakaappauksissa toistu täysin samalla tavalla kuin television ruudulla, olen hieman jälkikäsitellyt kuvia, jotta värit pääsevät oikeuksiinsa ja olisivat lähellä sitä, mitä olen silmilläni pelatessa nähnyt.

Ensimmäisessä osassa käsittelen peliä nimeltä Dear Esther. Pelin kehittäneeseen Chinese Roomiin olen viitannut aiemmin mainitessani Everybody's Gone to the Rapturen, jonka edeltäjä Dear Esther on. Peli on myös Chinese Roomin debyyttituotos, mikä näkyy etenkin siinä, ettei peli oikeastaan ole peli, vaan kävelysimulaattori. Pelaajan ainoana tehtävänä on vaeltaa saarella ja kuunnella nimettömänä pysyvää miestä, joka lukee kirjoittamiaan kirjeitä edesmenneelle vaimolleen. 

Pelillisesti Dear Esther ei siis tarjoa kovinkaan paljoa. Hyviä tarinoita rakastavalle se on hyvinkin miellyttävä kokemus, samoin juuri niille, jotka nauttivat henkeäsalpaavan kauniista grafiikoista. Dear Esther sai alkunsa modista, joka oli ilmaiseksi kokeiltavissa ja pelattavissa Valven kehittämällä Source pelimoottorilla. Modimaisuus on nähtävissä myös valmiissa tekeleessä, joka tuotiin markkinoille vuonna 2012. Maisemiin on panostettu todella paljon, värejä on lukemattomia erilaisia ja siihen nähden kaikki muu tuntuu oikeastaan yhden tekevältä. Realistisuus tuntuu olevan grafiikoissa vahvasti läsnä, jopa niissä muutamissa kohdissa, joissa peli tuntuu unenomaiselta, jopa jonkinlaiselta fantasiamaailmalta. Terävyyttä on hiottu äärimmäisyyksiin ja kaikki tuntuu käsin kosketeltavalta, äänitehosteet tuulen suhinasta juoksevan veden ääneen lisäävät aitouden tuntua.  



Realistisimmalta maisemat näyttävät pelin alkupuolella, kun harmaa, pilvinen taivas ja pilvet vyöryvät yli karujen kallioiden, rantakivien ja tuulisten kukkuloiden. Taivaltaessani tuulista rinnettä huomaan, miten harmahtava värimaailma tuuliääniefekteihin yhdistettynä luovat ihan oikeita vilunväristyksiä iholleni. Horisontissa näkyy tummia, sinertävänharmaita pilviä jotka enteilevät sadetta, paikoin pilvet ovat vaaleanharmaita ja niitä täplittävät oranssin sävyt, joita aurinko sinnikkäästi maalailee sinne tänne. Ainoastaan auringon merkillinen, utuinen valo pilvien välistä rikkoo silloin tällöin todentuntuisuuden. Tuntuu todellakin siltä, että olemme saarella jossain päin Skotlantia.

Ällistyttävään realismiin on ripautettu juuri oikea määrä surrealismia, johon törmätään luolastossa, jossa värit vaihtelevat lämpimästä kylmään, viileästä sinisestä polttavaan punaoranssiin. Myös pelin loppuosio, jossa kuljetaan täysikuun valaisemalla, kynttilöiden koristelemalla rannalla on kuin suoraan rauhoittavimmasta unesta.



Hienot maisemat pääsevät oikeuksiinsa erityisesti siksi, että jokaista aluetta on mahdollisuus on tutkia jokaisesta kolkasta ja erilaisista kulmista. Korkealle kiivettyään näkee maisemien avautuvan majesteettisina eteensä, luolaston ahtaammissa käytävissä voi ihastella yksityiskohtia aivan läheltä. Vietin itse etenkin pelin viimeisessä kentässä, yöllisellä rannikolla, hyvän aikaa - huomasin jossain vaiheessa että olin tuijottanut ruutua useamman minuutin suu auki, melkein kun olisin ollut jonkinlaisessa transsitilassa. Valokuvausta harrastavana kiitin pelin aikana Sonya useamman kerran siitä, että Playstationissa on ruudunkaappauksen mahdollistava toiminto. "Pelivalokuvaajalle" Dear Esther tarjoaa kauneutta, jota ei voi kuvaamatta ohittaa.


Peli on oikeastaan enemmän taideteos ja kunnianosoitus kaikille niille, jotka videopelimaailmassa puurtavat grafiikoiden parissa. Dear Esther puhuttelee kauneudellaan ja rikkailla sävyillään, herättäen aivan uudenlaisen kunnioituksen konseptitaiteilijoita, mallintajia ja graafikoita kohtaan. Realistuus rippusella unenomaisuutta takaa saarelle astuvalle kauniin matkan viileästä lämpimään ja takaisin. 

1 kommentti:

  1. Olipa syväluotaava postaus Dear Esterin graafisesta maailmasta. :) Peli on tosiaan todella kaunis ja tarjoilee katseltavaa miltei loputtomiin.

    Itse en edes osaisi pelien graafista puolta tällä tasolla analysoida, en ole niin visuaalinen ihminen. Kokemuksesi valokuvauspuolelta paistaakin tästä mukavasti läpi ja tuo samalla sellaisen näkökulman, mitä eivät kaikki muut pysty tarjoamaan. :)

    VastaaPoista